Kiistaton fakta

Kävin viikonlopulla pitkästä aikaa somessa. Olipa virkistävää!

Some auttaa lisäämään lajituntemusta, siis ihmislajituntemusta.

Vierailun perusteella vaikuttaa siltä, että meidän ihmisten yksi suurimmista mieliteoista taitaa olla nasakoiden yleistysten tekeminen. Niiden avulla voi kätevästi askarrella samanmielisten kanssa mukavan ja toimivan totuuden.

Itse ajattelin harrastaa sitä samaa, koska kutkuttavaahan nokkela kärjistäminen, yksinkertaistaminen ja välihuutelu on. Kerron tässä blogissa teille kiistattoman faktan, eli yleisen totuuden maasta ja kansoista. 

Kävin siis somessa ja siellä minua paremmin yhteiskunnalliseen keskusteluun harjaantuneet henkilöt kävivät laajaa, yleistä kiinnostusta herättänyttä keskustelua siitä, että pohjoissavolainen oli sanonut etäläsavolaisista, että ne ovat eripuraisia ja ovat sotkeneet asiansa. Eteläsavolaiset todistivat, että pohjossavolainen on itse sellainen sotkija. Varsinaissuomalaisen mielestä pohjanmaalaiset ja varsinaissuomalaiset ovat kovia yrittämään ja pärjäämään, mutta eteläsavolaiset etsivät vikoja vain muulta, kun ei mene hyvin.

Minäkin osallistuin tähän laadukkaaseen, syvälliseen ja hienotunteiseen heimo-ominaisuuksia, väestörakennetta, aluepolitiikkaa ja kansantaloutta käsittelevään avoimeen  kansalaiskeskusteluun. 

Kaduin osallistumistani jo silloin ja nyt varsinkin. 

Näin jälkikäteen, arkiälyllä ja vesikuurilla sanoisin näin, että on jotakuinkin ihan sama, mistä päin Suomea otettaisiin tuhannen hehtaarin neliö, niin siellä asuisi keskimäärin muutama neropatti, jokunen ainaviisas, melkoinen keskinkertaisuuksien joukko ja liuta vastarannankiiskiä.

Veikkaisin myös, että sellaisella kohdalla valtakuntaa, missä jalkojen alla sattuu olemaan melko kivetöntä maaperää, merenkulkuun sopivaa rantaviivaa sekä pitkäaikaista ja tiheää asutusta, voi olla - keskimäärin - vaikeampi sössiä omia tai toisten bisneksiä kovin pahasti ainakaan jatkuvasti.

Kun oikein tarkasti katsellaan ja mittaillaan hienostuneilla mittareilla, miten missäkin ihmisillä menee, taitaa näyttää siltä, että isommissa kaupungeissa menee paremmin kuin pienemmissä, lähempänä meren rantaa sujuu taloushommat paremmin kuin sisämaassa ja menestystä piisaa enemmän lähempänä Ruotsia kuin lähempänä Venäjää. Koulutustaso ja palkat lienevät korkeampia siellä, missä on iso korkeakoulu.

Ei kai tämä kovin yllättävää pitäisi olla kenellekään meistä yleistäjistä? Karttaa katsomalla näkee, että isossa maassa on siellä täällä hyvä pitää bensa-asemaa, sellukeittämöä, hoitaa sairaita ja varastoida nuoria koulunpenkille. Jossakin pitää pitää kaikille yhteistä pääkaupunkia.

Jonkin verran maantiedettä ja alueiden menestystä ehkä avittaa politiikka. Tuskinpa Helsinki olisi hieno ja viihtyisä kaupunki (asuisin siellä paljon mieluummin kuin täällä Mikkelissä), ellei eräs kuningas olisi halunnut perustaa tuulisille luodoille kaupunkia ja toinen kruunupää olisi keksinyt siirtää sinne entisen pääkaupungin virkamiehiä. 

Tokkopa Jyväskylästä olisi tullut kasvukeskusta, ellei sinne olisi päätetty panna pystyyn seminaaria ja perustaa valtion tehtaita. Kumma olisi, jos johonkin Kuopion tietämille ei olisi perustettu kaupunkia ja jossakin niitä yliopistosairaaloita on oltava. Ihan fiksua sellainen on kai perustaa johonkin kaupunkiin kuin keskelle erämaata. Ja hyvä niitä isoja sairaaloita on sirotella ympäri maata vähän kauemmas toisistaan kuin asettaa ihan vieriviereen.    

Jos oikein villisti alkaa arvuuttelemaan ja yleistämään, niin veikkaisin, että jos olisin nuori, saattaisin hyvinkin hakeutua sinne, missä on paljon lajitovereita, näköpiirissä parempi palkka, Venäjä on vähän loitompana ja Tukholman lautta lähtövalmiina tämän tästä.

Mutta siihen en usko, että Aurajoen töyräiden savesta, Hietaniemen rantahiekasta tai edes Väinölänniemen nurmesta erittyisi jalkapohjan kautta ihmisiin parempaa tuotteliaisuutta, älyä, yhteistyökykyisyyttä ja yrittäjyyshenkeä. 

Se on kuulkaa kiistaton fakta ja yleinen totuus.