Nuoriso ei lue!

Jälleen kerran on havaittu, että nuorisossa on jotakin vikaa. Tällä kertaa vikana on se, että ne eivät lue. Tai yleensäkään opi kunnolla. Ja kaikki aikuiset, vaarit ja mummut ja varsinkin me paljon lukeneet humanistit olemme hyvin huolissamme. 

Miten tähän on tultu? 

Luulen, että vika löytyy meistä humanistisista vaareista ja mummoista ja meidän vanhemmistamme ja siitä vielä kauas taaksepäin. Vikamme on siinä, että haluamme tehdä elämästä parempaa. Mitään muuta esi-vanhempamme eivät ole niin vimmatusti, itseään ja varsinkaan luontoa säästämättä yrittäneet saada aikaiseksi kuin tehdä ihmisen elämästä helpompaa, hauskempaa ja humaanimpaa. 

Minä luin kirjoja ja juoksentelin pihamaalla 1970-luvun alkupuolella, koska ei ollut mitään muutakaan tekemistä. Sillä aikaa vanhempani paiskivat ankarasti töitä uskoen parempaan huomiseen. Silloin parempaan huomiseen kuului  väri-TV ja mikä tahansa tekninen uutuus, joka helpotti elämää, synnytti mukavan vauraan fiiliksen ja sai naapurit kateelliseksi. Niinpä kotiin alkoi ilmestyä kaikenlaisia uutuuksia: tiskikone, kahvinkeitin, levysoittaja, magnetofoni, kasettisoitin, alppilamppu, yleiskone, kengurukeppi...

Tätä isänmaallista tehtävää olen jatkanut omalta kohdaltani uskollisesti ja olen iskostanut tämän mission myös lapsilleni. Minulla on edelleenkin kirjahylly, mutta en todellakaan ihmettele, että asuntonäyttelytalojen olohuoneissa ei kirjahyllyä ole. Kuka kirjoja enää ehtii lukemaan? Miksi lukisi?

Olen paiskinut töitä, jotta voisin ylittää edellisen sukupolven kulutussaavutukset ja siten täyttää velvollisuuteni esi-isiä kohtaan: kuluttaa enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan ennen. Olen investoinut valtavasti siihen, että minun tai lasteni ei tarvitsisi vain juoksennella pihalla ja lukea kirjaston kuluneita Viisikkoja.

Altistin lapseni muumivideoille ennenkuin he oppivat sisäsiisteiksi, lasten huoneen TV:ssä oli yhden kanavan lisäksi MTV sekä muutama kymmenen muuta channelia. Taisin hommata jonkun pelikonsolinkin ja ressukat joutuivat jo teini-ikäisinä opettelemaan kännyköiden käyttöä ja tekstailua. Heitin heidät ilomielin ja ylpeästi internetin loputonta valtamerta valloittamaan ilman hetkenkään epäilystä, etteikö tämä olisi minun isänmaallinen tehtäväni nuorison ja etenkin edistyvän kansakunnan, sen elinkeinojen ja talouskasvun hyväksi. 

Miksi olisin epäillyt? 

Täällä maakunnissakin elinkeinosihteerit ja karvahattuvaltuuskunnat vonkasivat hampaat irvessä 1990-luvun laman jälkeen informaatioteknologia-alan työpaikkoja ja koulutusta saadakseen syrjäseudut nousuun ja autotalliin kartanovolvon. Nokian pelastavaan ihmeeseen uskoivat kaikki. Minäkin. Rantoja kaavoitettiin kilvan etätyöntekijöille, kun tiedon valtatie toisi taivaan mannan lisäksi hakkuuaukkojen reunoille positiivisen muuttoliikkeen. 

Olemme kaataneet metsät, kuivattaneet suot ja kaivattaneet metallit maan uumenista, jotta joka kodissa olisi jokaisella oma kännykkä, tabletti, vaarilla telkkari, lapsilla instagram-tilit ja mummolla facessa kavereita ja bookbiitpalvelu. Tähän kaikkeen on ollut suuri kansallinen konsensus puolueista riippumatta ja siinä tehtävässä olemme onnistuneet loistavasti! Esi-isät ja -äidit myhäilevät pilven reunalla. 

Miksi nyt sitten olemme niin huolissamme siitä, että pikkuisemme eivät telmi pihoilla ja laadi esseitä ruutupaperille taskulampun valossa lukemastaan Seitsemästä veljeksestä?

En minä tiedä. 

Ehkäpä me lukeneet vaarit ja muut humanistit olemme lukemisesta huolissamme siksi, että todellakin uskomme ihmisen tulevan fiksuksi vain samalla tavalla kuin uskomme itse tulleemme fiksuiksi.

Lukemisesta - ja varsinkin muiden lukemisesta - on oltu ennenkin huolissaan. Äitini oli huolissaan, kun löysi minut puutarhasta kädessäni Arthur Schopenhauerin (1788 - 1860) "Pessimistin elämänviisaus" -kirja. Otti kirjan pois ja kielsi lukemasta. Tapaus jäi mieleen, sen sijaan en ollut ehtinyt sinä tylsänä kesäpäivänä ymmärtää lukemastani mitään. 

Ymmärrän kyllä äitiä. 

Schopenhauer oli väkivaltainen kuumakalle, toksinen sovinisti, incelisti, rasisti, narsisti ja kaikinpuolin vittumainen sankarifilosofi. Hänen mielestään ongelma ei ollut suinkaan se, että ihmiset lukevat vähän, vaan se, että he lukevat silkkaa skeidaa vain saadakseen ajanvietettä ja puheenaiheita. 

Shopenhauer oli huolissaan siitä, että jos ihmiset lukevat sellaisten pässien kuin yliopistofilosofien (eli esimerkiksi Hegelin tai Fichten) kirjoittamia teoksia, he eivät opi ajattelemaan omilla aivoillaan. Ihmiset lukevat itsensä tyhmiksi. Olisi tärkeämpi ajatella itse tai tehdä vaikka käsitöitä kuin toistella keskinkertaisuuksien latteuksia. 

Shopenhauerin motiivi oli se, että kaikki muut filosofit olivat hänen mielestään ääliöitä ja vain hänen tapansa selittää maailma oli ainoa oikea. Muut kirjoittavat vain ansaitakseen rahaa, miellyttääkseen vallanpitäjiä tai saadakseen parempia virkoja. Vain hän, Schopenhauer, ja muutama muu jo kuollut klassikko oli kirjoittanut jotakin sellaista, josta ei olisi lukijoille haittaa.

Kuulostaa jotenkin tutulta.

LÄHDE

The Project Gutenberg eBook, The Essays of Arthur Schopenhauer; Religion, A Dialogue, Etc., by Arthur Schopenhauer, Translated by T. Bailey Saunders   

https://www.gutenberg.org/files/10833/10833-h/10833-h.htm#RULE4_4