Vähemmän yliopistoa?

Yliopistojen tai ehkä pikemminkin niiden johdon innostus ostaa ammattikorkeakouluja sekä maakuntien paikallispoliitikkojen ja pääkirjoitustoimittajien kiima (Länsi-Savo 1.9.2026) saada edes hivenen enemmän yliopistoa maakuntakaupunkeihin, panee miettimään.

Mitä ihmettä on tekeillä? Miksi yliopistojen koulutusohjelmia ja professuureja pitäisi ripotella ympäri Suomea? Mitä tällä näpertelyllä kuvitellaan saatavan aikaan?

Kun opiskelin 1980-luvulla Jyväskylässä, tulin vakuuttuneeksi siitä, että kaupunki oli aivan liian pieni ja eristynyt ollakseen yliopistokaupunki. Pienempiäkin yliopistoja oli maassa jo silloin liuta.

Yliopiston tehtävä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä. Siinä tehtävässä on ratkaisevaa kansainvälisyys, riippumattomuus ja tieteen vapaus kaikissa sen merkityksissä. Yliopiston ei tulisi olla aluekehityksen väline, yrityselämän osaamistehdas, startupgeneraattori tai politiikkaohjelmien toteuttaja. Sitä varten on olemassa ammattikorkeakoulut. Ehkäpä yliopistot haalivat ammattikorkeakouluja, koska ne pelkäävät varsinaista tehtäväänsä? Ehkäpä kuntapäättäjät haluavat yliopistoja, koska eivät ymmärrä niiden tehtävää?

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtäviä tulisi kirkastaa suhteessa korkeatasoiseen, vapaaseen tieteeseen ja toisaalta aluekehitykseen ja suoraan yritys-ja työelämäyhteistyöhön. 

Suomi elää Helsingistä. Koska Suomessa korkeakoulutus halutaan liittää kansojen väliseen osaamiskilpailukeskusteluun, Suomessa kannattaisi panostaa yhteen monialaiseen yliopistoon. Helsingin yliopistoon. Se olisi koko Suomen etu siinä pelissä. Suomi tarvitsee enemmän Helsinkiä kuin Helsinki Suomea. Vain Helsinki voi taata riittävän kansainvälisyyden, kilpailukyvyn ja muun sellaisen tärkeänä pidetyn sälän, kuten vetovoiman, kansainvälisen lentokentän, elinvoiman jne. Yksi suuri yliopisto, jota eivät ohjaisi poliitikot, eivätkä managerit johtaisi, eivätkä mielipideskribentit hetkauttaisi, voisi olla kansainvälisesti merkittävä ja haluttu yliopisto. Sen yhteiskunnallinen vaikutus säteilisi koko maahan vahvan ammattikorkeakouluverkoston kautta.

Tarvitaan siis vähemmän, mutta selkeästi parempi yliopisto. Ei enemmän yliopistoja, eikä enemmän yliopistoa kaikkialle.

Maakuntiin riittäisi vahvat, myös tohtoritutkintoja antavat ammattikorkeakoulut. Maakunnat ja paikalliset yritykset voisivat omistaa paikallista liike-elämää, teollisuutta ja hyvinvointia kehittävät ammattikorkeakoulut. Niiltä tulisi voida odottaa sitä, mitä nyt maakunnissa odotetaan yliopistoilta ostettavilta professuureilta tai tilapäisiltä koulutusohjelmilta - tai miniyliopistoilta - aluekehitystä.

Aluepolitiikka ja yliopistot tulisi erottaa toisistaan ja viime vuosisadalla tehdyt virheet maakuntien miniyliopistojen perustamisessa olisi viimein korjattava.