Metatietoa
Kun taas kerran asetuin kuntavaaliehdokkaaksi, päätin tällä
kertaa käyttää rahaa mainostamiseen. Ylärajan asetin 300 euroon. Tekisin 40 euron somekampanjan ja ostaisin lehdestä 150 eurolla
printtimainoksia. Loput menisivät hallintoon, yhteiskuntasuhteisiin ja
juokseviin menoihin.
Kerron tässä blogissa, miksi tällaiselle elämän takasuoran
ehdokkaalle kuntavaalimainostaminen ei vain taida onnistua.
Jotta en kiusaisi kasvokirjan muualla asuvia kavereita
hölmöillä paikallispoliittisilla vouhutuksillani, päätin perustaa erillisen
poliitikkoprofiilin. Onnistuin noin kahdessa viikossa, kun sain valveutuneilta
ehdokastovereilta ja lähiomaisilta tukea.
Poliitikko Pekka Uotila -profiilia ajattelin käyttää kampanjasivustonani ja mainostaa siellä poliittisesti värjättyjä blogejani aivan uudelle, tuntemattomalle, ehdokasta etsivälle, valveutuneelle mikkeliläisyleisölle. Ilman mainoksia ensimmäisen postaukseni oli nähnyt kahdessa viikossa kahdeksan henkilöä.
Käännyin siis maailman johtavan someteknologiayritys Metan
puoleen.
Metalla on aivan erityisen tarkat kriteerit siitä, millaista
poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa voi mainostaa ja he haluavat myös
tietää, kuka sellaista harjoittaa. Se lienee vastuullista ja järkevää, koska
isot pojat ovat kuulemma käyttäneet somealustoja melko isolla rahalla
mieluisten ehdokkaiden tukemiseen ja epämieluisten ehdokkaiden
mustamaalaamiseen.
Meta edellyttää mainoksilta, jotka koskevat
yhteiskunnallisia kysymyksiä, vaaleja tai politiikkaa mainostajalta
tunnistautumisen. Se pitää tehdä henkilöllisyystodistuksella tai notaarin
todistuksella. Päätin aloittaa henkkarilla, koska en ymmärrä, mikä on notaari.
Valitettavasti minulla ei ole lainkaan voimassa olevaa
henkilöllisyystodistusta, mutta ajokorttikin kelpasi tähän hommaan. Minun
ajokorttini ei kuitenkaan Metalle käynyt. Päättelin, että kyse oli ehkä siitä,
että ajokortista puuttuu yksi nurkka, jonka joku nuorempi konstaapeli oli
joskus puraissut pois. Tilasin netistä uuden, mutta eivät löytäneet voimassa olevaa
passikuvaa, vaikka olin juuri tehnyt passihakemuksen, kun oli pitänyt käydä
vaalikuvassa valokuvaamossa. Ilmeisesti kuva ei ollut rekisterissä, kun puuttui
sormenjäljet ja ne pääsen antamaan vasta muutaman viikon kuluttua.
Onneksi kilpailevan aatesuunnan fiksu edustaja vinkkasi
baarissa, että oman ajokortin alle voi laittaa vaimon ajokortin, jolloin
kuvassa näyttää siltä, kuin kortti olisi ehjä. Poliittinen vuoropuhelu
kannattaa aina ja sain kun sainkin henkilöllisyyteni todistettua!
Alkoi näyttää aika lupaavalta. Aloittelin kampanjaani. Mutta
suureksi yllätyksekseni, kaiken tämän vaivan jälkeen ensimmäiset kaksi
seitsemän euron kampanjaani, joilla yritin saada kävijöitä blogiini Kohti pienempää ja parempaa Mikkeliä ja siten
blogiini Elämää ilman talouskasvua tyrmättiin Metassa näillä sanoilla:
”Mainoksesi hylättiin, sillä ne eivät noudata Kielletyt Liiketoimintamallit ja Mainokset, Jotka Koskevat Yhteiskunnallisia Asiakysymyksiä, Vaaleja Tai Politiikkaa käytännöt.”
Olin hämmentynyt ja vaikuttunut Metan kielellisen ilmaisun
omintakeisuudesta. Otin yhteyttä Metan tukikeskukseen ja kerroin, että en
ymmärrä hylkäysperustetta, saati siihen liittyvää ohjetta, mutta Metan
teknologia vastasi, että se ei ymmärrä kysymystäni.
Tuon kannustavan dialogin jälkeen päätin lukea Metan
mainoskäytännöt uudestaan. Niissä todetaan, että Meta ei hyväksy mainoksia,
joissa ”markkinoidaan tuotteita, palveluita, toimintamalleja tai tarjouksia
petollisiksi tai harhaanjohtaviksi tunnistetuilla tavoilla, joihin kuuluu myös
rahan tai henkilötietojen huijaaminen ihmisiltä”.
Aivan, no ilmeisesti blogini lukeminen johtaa lukijoitani
harhaan ja lopulta huijaan lukijaltani henkilötiedot ja rahat. Kas. Metan
teknologialla on varmaan syynsä näin ajatella. Itselleni ei ollut tullut
mieleen. Voisinko tosiaan ansaita rahaa talouskasvua koskevalla blogillani?
Hetken sivuilla harhailtuani päädyin siihen, että ilmeisesti
Metan teknologia yritti saada minut tekemään ”Maksajana” ilmoituksen. Luulen,
että sillä tarkoitetaan sitä, että kun kovin yritän ihmisiä harhaan johtaa
mainonnalla, niin varmistetaan, että en ole vain esimerkiksi Osuuskaupan
asialla mielipiteineni. Että jos vaikka Osuuskauppa maksaisi seitsemän euron
mainoksen vaikuttaakseen minun kauttani kansalaisiin kirjoituksellani
talouskasvusta. Hyvä idea. Harmi, että Osuuskauppa ei ole vielä halunnut mainoksiani
maksaa. En kyllä uskalla kysyä ja viimeaikaisen kokemukseni perusteella
Osuuskaupassa tuskin tiedetään mitään blogeistani.
Sunnuntaina kerroin ongelmistani vaimolleni, joka on käynyt
Matamainoskurssin. Hän kysyi, painoinko sitä nappia, jossa lukee ”Mainosta
julkaisua”. Myönsin. Hän sanoi, että kurssilla oli sanottu, että juuri sitä
nappia ei pidä painaa. Hän ehdotti, että tehtäisiin mainos yhdessä. Minä ehdotin,
että mennään päiväunille. Mentiin päiväunille.
Seuraavana päivänä jatkoin ponnistelujani. Tukiryhmään
kuuluva toisen puolueen ehdokas sanoi, että vaalimainoksessa ei voi olla
keskeneräinen pipo päässä ja näyttää krapulaiselta. Sitä paitsi ehdokassivuni
linkki blogiini avaa kuulemma Messengerin eikä suinkaan ajatuksiani
talouskasvusta. Nämä virheet korjattuani kerroin mainosongelmastani ja hän
sanoi, että on perustettava oma mainostili. Aha, selvä. Perustin ja sain
jossakin vaiheessa Metan teknologialta henkilökohtaisen vinkin, jossa jälleen
viitattiin maksajaan:
”Mainostajien on sisällytettävä vahvistettu ”Maksajana”-ilmoitus näihin mainoksiin näyttääkseen tahon tai henkilön, joka vastaa mainoksen esittämisestä Meta-teknologioissa.”
Koska olin perustanut mainostilin ja luovuttanut
henkilötietoni, luottokorttitietoni, budjetoimani 40 euroa, uskollisuuteni ja
hammaskarttani Metalle, ajattelin että nyt tämä lähtee liitoon! Siispä ryhdyin
tekemään Maksajana -ilmoitusta. Ilmoitin organisaatioksi oman itseni ja
edunsaajaksi poliitikko Pekka Uotilan. Teknologia vastasi:
”Huomasimme, että sähköpostillasi ja sivustollasi ei ole samaa toimialuetta. Yritä uudelleen.”
Mikä on toimialue? Soitin tyttärelle. Hän ei oikein
ilmeisesti ymmärtänyt kysymystäni. Eikä hän kuulemma pääse Helsingistä
Mikkeliin iltajunalla tänään. Eikä huomenna. Lopuksi hän totesi, että blogit ovat
muutenkin niin vuodelta 2012.
Minä luulen, että en ole millään sellaisella toimialueella
tai edes alueella, jossa olisi ketään tai mitään muuta kuin minä itse. Enkä
yritä uudelleen.
Eikä sanomalehdestäkään vastattu, kun pyysin ystävällisesti
kertomaan, millaisia mainoksia saa, jos budjetti on 150 euroa.
Taidan tilata koko rahalla lavallisen olutta Virosta. Jos
joku haluaa äänestää minua, nähköön vaivaa.
Tunnisteet: ilmastonmuutos, kasvu, Kuntavaali, luontokato, Mikkeli, vihreät


1 kommenttia:
Tämä kirjoitus nauratti ja itketti ja tuntui myös oudosti tutulta. Ja miten kiva on kommentoida blogiin pitkästä aikaa!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu