Lento AY666

Olen lentänyt harvakseltaan. Pelkään lentämistä ja vihaan mökkitonttini ylle pitkiä, valkoisia viiruja jättäviä mölysukkuloita. 

Tänään pääsen lennolle ja olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kyseessä ei ole tavanomainen liiketoiminta vaan kultti, johon koko ihmiskunta osallistuu.

On vaikea kuvitella Suomessa pyhempää paikkaa kuin lentokenttä. Lentokentät ovat valtion ja kuntien erityisessä suojelussa ja niiden ylläpidosta ollaan valmiita maksamaan mitä tahansa. 

Rauta- ja moottoritiet johtavat Helsingin lentokentälle. Kohta rakennetaan uusi lentorata. Tunneli Tallinnaan lähtee aikanaan lentokentältä.

Mikkelissä pidetään lentokenttää, vaikka ei ole edes lentoja. 

Lentäminen on harras kokemus ja merkittävämpi kansakuntaa yhdistävä tekijä kuin Kalevala tai peruskoulu puhumattakaan kirkosta. Ihminen, joka ei ole lentänyt, ei ole kunnon kansalainen. Ihminen, joka lentää paljon on arvokkaampi kuin vähän lentävä henkilö.

Lentokentälle saavutaan kuin kirkoon. Ja kirkkoja lentokentät ovatkin. Helsingin lentokenttää rakennetaan taatusti kauemmin kuin Iisakin kirkkoa. Tämä ilmailun temppeli ei koskaan tule olemaan valmis, koska seurakunta kasvaa alati.

Saavun kentälle syvältä maan alta ja astun korkeuksiin johtaville liukuportaille. Monen kiirastulen kautta päädyn portille, jossa minut punnitaan ja arvioidaan. Joudun riisumaan kenkäni, tunnustamaan aikomukseni ja päämääräni kultin ilmeettömille todistajille.

Kun pääsen lennon esikartanoon, ei minulta todellakaan mitään puutu! Katto on korkealla, lattiat kiiltävät ja taxfreehymy huumaa aistini!

Tunnen olevani osa tätä seurakuntaa. Meitä yhdistää pian koittavan väkivaltaisen kuoleman pelko ja luja usko, että saamme luonnon moninaisuuden kukistettua ihan pian, jos vain ahkerasti uhraamme aikamme, rahamme ja henkemme ilmailulle!

Lentokentän pyhä kolminaisuus muodostuu artdirectorista, copywriterista ja pyhästä brändistä. Mikään maailma ei ole niin rikkumattoman täydellinen mainonnansuunnittelutoimiston luomus kuin terminaali.  

Terminaaliin on luotu ihana maailma, jossa Iittala on tässä, Marimekko tuossa ja kas, Joulupukki vilkuttelee tuolla! Suomi on kaunis ja juuri sellainen kuin mainonnansuunnittelutoimisto haluaisi meidän sen näkevän. Ja totisesti; siltä se näyttää, minä näen sen, hallelujaa! Vessassa visertävät sukupuuttoon kuolevat linnut, mikä muistuttaa siitä, että terminaalissa näytettävä Suomen rikkumaton luonto on oikeasti yhtä totta kuin Joulupukki. 

Täällä istun, muiden kaltaisteni joukossa, housut prässättynä ja tukka kammattuna tätä messua varten. Odotan. Pari ylimääräistä parfyymisuihkausta leijuu ympärilläni, jotta pelkoni lemu ei pilaisi toisten tunnelmaa.

Protestiksi piereskelen mahdollisimman paljon. Pälyilen kelloa jo ennen puoltapäivää ja mietin, kuinka aikaisin voin ottaa oluen.