Kohti pienempää ja parempaa Mikkeliä!

 

Tässä blogissa julkaisen vaaliteesini. Jälleen kerran. Olen ollut ehdolla muistaakseni jo kaksi kertaa ennen näitä kuntavaaleja. 

Olen ehdoilla Vihreiden listalla, mutta en ole puolueen jäsen ja niinpä listoilla nimeni perässä lukee: "sit". Sit mennään.

Tässä blogissa äänestämistäni harkitseva henkilö voi tutustua ajatuksiini yleensä. Tämä toimii eräänlaisena tuoteselosteena. Mukana on kaikenlaista, enimmäkseen muuta kuin kuntapolitiikkaa. Enhän siitä paljoa tiedä, kun ei ole juuri kokemusta.

Huomasin, että edellisissäkin vaaleissa olin julkaissut jossakin blogissa vaaliteesini. Eivät ne ole kovin paljoa muuttuneet, vaikka pidätän aina itselleni oikeuden mielenmuutoksiin. 

Mutta olkaapa hyvät, tässä minun teesini vaaleissa 2025:

1. Mikkelin väestö vähenee ja se on hyvä. Innovoidaan Mikkelistä pieni, fiksu ja kiinnostava kaupunki. Varaudutaan väestön vähenemiseen ja lopetetaan katteeton unelmointi väestön kasvusta. Kehitetään pienempi, mutta parempi Mikkeli. 

2. Luovutaan suurista uudisrakentamishankkeista ja uusista asuntoalueista. Tehdään satamaan enemmän puistoa ja vähemmän rakentamista.

3. Lisää elämää ja hauskuutta ydinkeskustaan. Tehdään ohjelma tyhjien liikehuoneistojen uusiokäyttöä varten. Keskitytään ydinkeskustan elinvoimaan ja Urheilupuiston kehittämiseen jalkapallo- ja kulttuuritapahtumapuistoksi.

4. Mikkeliin riittää hyvin kylmä lentokenttä. Jos puolustusvoimat, NATO tai lähetysseurat tarvitsevat lentokenttää, he vastatkoon kustannuksista. Lentokentän sijaan asetetaan tavoitteeksi turvallinen pyörätieverkosto Mikkelin ja aluekeskusten välille. 

5. Keskustan reuna-alueiden kiinteistöjen arvot alenevat, osaa asunnoista ei ehkä saada koskaan myytyä. Panostetaan vanhojen kaupunginosien ja taajamien infrastruktuurin kohentamiseen. Tehdään ohjelma vanhojen kaupunginosien arvon säilyttämiseksi, vanhojen rakennusten pelastamiseksi tai arvottomien rakennusten kierrättämiseen.

6. Mökkimäärän kasvattaminen köyhdyttää rantaluontoa ja luonnon monimuotoisuutta. Samalla nykyisten mökkiläisten viihtyvyys alenee. Vapaa-ajanasukkaiden määrä on jo hyvällä tasolla. Tarjotaan heille enemmän ja parempaa. Mökittömiä kaupunkilaisia varten tarvitaan yleisiä rantasaunoja ja rantapuistoja. Kaupungin pitää näyttää esimerkkiä metsänomistajana lisäämällä suojelualueita ja välttämällä avohakkuita.

7. Vaikka Mikkeli pienenee, tarvitaan tänne uusia asukkaita ja osaavaa työvoimaa. Maahanmuuttoa on lisättävä. Mikkelin pitää aktiivisesti lisätä kaupungin houkuttavuutta maahanmuuttajien keskuudessa yhteistyössä yritysten, ammattikorkeakoulun ja muiden oppilaitosten kanssa. Kaupunkiin tarvitaan kansainvälinen koulu.

8. Yhteisöllisyys on hyvää ja hauskaa elämää. Baarit, yökerhot, ravintolat, kahvilat, tori, kirjastot, puistot, elokuvat, museot, teatterit, erikoismyymälät, galleriat, jalkapallo- ja jääpallokatsomot tekevät keskustasta houkuttavan ja elämästä hauskaa ja arvokasta. Kaikki hauska pitää olla saavutettavissa kävellen rautatieasemalta. Mikkelissä tämä on mahdollista, jos halutaan.

9. Mikro- ja yksinyrittäjät tuottavat suuren määrän kiinnostavia ja ainutlaatuisia palveluja. Esimerkiksi kulttuurialalla on suuri joukko yksinyrittäjiä, jotka tuottavat korkean jalostusasteen tuotteita tai elämään sisältöä tuottavia palveluja. Suurin osa kaikista yrityksistä on Mikkelissäkin mikroyrityksiä tai yksinyrittäjiä. Mikroyritykset ja yksinyrittäjät työllistävät ja niissä on kasvumahdollisuuksia. Mikkelin pitäisi kehittää kaupungissa jo toimivien kulttuuri-, mikro- ja yksinyrittäjen tukea auttamalla heitä löytämään edullisia ja kiinnostavia toimitiloja.  

10. Sivistys on suomalaisuuden perusta. Hyvästä sivistyksellisestä perustalta huolimatta jätämme nuorille valtavia ongelmia perinnöksi. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen vaativat aivan uudenlaista asennetta, osaamista ja sivistystä. Nuoria on tuettava löytämään ratkaisuja meidän vanhempien aiheuttamiin ongelmiin ja samalla heille on tarjottava mahdollisuus nauttia nuoruudesta.  

Elämää ilman talouskasvua

Olen onnenpekka. Synnyin hyvin toimeentulevan porvariperheeseen, jossa oli hyvä ja turvallista kasvaa. Sain olla paljon omissa oloissani, eikä kukaan viitsinyt minua pakottaa juuri mihinkään. 

Haaveilin, haahuilin ja lueskelin. 

Ehkä siksi kasvoin kieroon ja jo aika nuorena innostuin kaikista sellaisista ajatuksista, jotka perustuivat joutenoloon. Teininä tein itselleni huoneentaulun, jossa luki ”Lue, laske, lenkkeile”. Sen päälle piirsin rastin ja alla luki painokkaasti: ”Lepää, löhöä, laiskottele!”

Nyt olen ollut yhtäjaksoisesti työelämässä yli kolmekymmentä vuotta. Ajatukseni ovat muuttuneet - jonkin verran.  Ihmisellä pitää olla elämässään mielekästä tekemistä, jonka kokee arvokkaaksi. Uskon, että se pätee kaikkiin ihmisiin.

Mitä mielekäs tekeminen sitten on, on toinen asia.

Nuorena lueskelin paljon ja koin järkeväksi ajatukset siitä, että olisi melkolailla fiksua ihan oman henkilökohtaisen tulevaisuuden kannalta vähentää kulutusta, koska maapallolla on rajat. Kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Mietin, että tämä on mainio ajatus: touhutaan vähemmän, pelastetaan maapallo ja itsemme.

Pidin ajatusta itsestään selvänä, mutta maailma ei koskaan oikein tuntunut muuttuvan siihen suuntaan. Päin vastoin. Kun ennen mentiin tehtaaseen töihin ja menetettiin keuhkot tai raajat, nyt mennään toimistoon ja menetetään hermot. Robotit ja tekoäly tekevät hirmuista urakkaa yötä päivää, mutta silti ihmisiä jahdataan hölmöihin töihin kepillä ja häpeällä uhkaillen kuin keskiajalla. 

Ne, joilla on hyväpalkkaista työtä, hakevat vastapainoa kuristavaan työelämään ja laatua vapaa-aikaansa lentämällä viikoksi toiselle puolelle maapalloa, vain saadakseen vatsataudin, kupan ja kivan somepäivityksen. Työn parhaimpia saavutuksia on saada iso auto, jolla voi nopeasti ajaa kaupunkiasunnosta ranta-asunnolle, jossa voi pikavauhtia nauttia elämästä porealtaassa, josta voi katsoa järvelle ja päivittää somea.

Samaan aikaan mikroskooppisen pieni vähemmistö omistaa valtavia omaisuuksia ja he voivat eristäytyä täysin omaan piiriinsä, jossa voivat elää omassa todellisuudessaan ja ohjailla sieltä käsin köyhälistön kohtaloita. Suuret kansanjoukot ihmettelevät ja ihailevat heidän elämäänsä, niinkuin miljardöörit olisivat jotakin kuolemattomia Olympoksen jumalia.

Enpä ole itsekään mikään pylväspyhimys, saati malliesimerkki. On vaikea pyrkiä sinne, minne virta ei vie.

Tiedän kuitenkin, että näin ei oikeasti voi tai pidä elää. Kasvavaan kulutukseen perustuva talouskasvu on yksinkertaisesti hölmöä.  Ennemmin tai myöhemmin sille tulee jonkinlainen loppu.

Valitettavasti on poliittisesti  - tai mitenkään - jotakuinkin mahdotonta muuttaa tätä menoa. Ahneus on inhimillistä ja nykyisin myös poliittisesti erittäin arvostettua, eikä moni vapaaehtoisesti luovu mukavuuksistaan liito-oravan tai jonkun abstraktin ekosysteemin vuoksi niin kauan kuin aamulla aurinko nousee, bensapumppu toimii ja X:stä voi lukea, mitä Musk miettii.   

Silti pidän omana tavoitteenani tehdä vähemmän ja nauttia enemmän. Olisi mainiota, jos joskus olisi sellainen kansantaloustiede ja sellainen kaupunki, jossa tavoitteena olisi vähemmän, ei enemmän.

***

Lukuvinkkejä: Tim Jackson (2009) Hyvinvointia ilman kasvua.